Olemme viettämässä hiihtolomaa vanhempieni luona, joten saan päiviini tavallista enemmän lepohetkiä, kun lapsilla on useampia hoitajia. Toisaalta varsinkin Viivi nukkuu yöt huonommin kuin kotona, joten sen vuoksi olen tavallista väsyneempi. Nyt myös Ninnillä on tulossa hampaita, ja sen vuoksi yöt ovat rikkonaisempia. Tänään herättiin koko porukka kuuden maissa, mutta nuorimmainen nukahti vielä hetkeksi.
Olemme esikoisen kanssa samanlaisia siinä, että väsyneenä olemme ärstyisiä. Aikaiset aamut, ja puuttuvat päiväunet saavatkin meidät usein tappelemaan joka asiasta. Tällä hetkellä eniten ongelmia aiheuttaa ulkovaatteiden pukeminen. Varsinkin, jos jonnekin pitää ehtiä tiettyyn aikaan, riidan ainekset ovat kasassa. Tänä aamuna riitaa aiheutti myös vessassa käynti sekä syöminen.
Illalla pääsen onneksi taas yksin tunnin juoksulenkille, ja saan nollattua ajatukseni. Kävimme myös leikkimässä erään lapsuudenkaverini tyttären kanssa, joka on melkein Viivin ikäinen. Samalla sai myös itse vähän aikuista juttuseuraa.
Tällä hetkellä kaipaan eniten keskustelutuokiota, jota joku ei koko ajan keskeytä sekä kahvin juontia/syömistä ilman jatkuvaa häiriötä. Näistä haaveilen
tiistai 8. maaliskuuta 2016
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
Ensimmäinen istunto
Olen venyttänyt blogini aloittamista, vaikka se on ollut mielessä jo pitkään. Tarkoituksena on kirjoittaa blogiin enemmän tai vähemmän säännöllisesti omista päivistäni ja tuntemuksistani. Olen tällä hetkellä pääosin kotona kahden tyttäreni (Viivi 3 vuotta ja Ninni 6 kk) kanssa, ja kaipaan enemmän tai vähemmän aikuista seuraa elämääni. Blogin yhtenä tarkoituksena onkin kirjoittaa asioista, joista ei lasten kanssa voi puhua.
Läheisimmät ystäväni ja omat vanhempani asuvat satojen kilometrien päässä, ja muutenkin ihmisten tapaaminen on tällä hetkellä kovan viitseliäisyyden ja aikatauluttamisen takana. Blogin yhtenä tarkoituksena onkin myös kertoa kuulumisia kauempana asuville tuttaville.
Uuden lapsen syntymän myötä esikoisen uhmaikä voimistui, ja välillä meidän päivät ovat täynnä melkoista taistelua. Olen myös huomannut itsestäni puolen, joka on väsymyksen ym. takia voimistunut viimeaikoina. Viivin uhmakohtaukset johtavat usein myös itselläni totaaliseen räjähdykseen, jonka seurauksena meillä huudetaan, paiskotaan ovia ja joskus myös tavaroita. En pidä tästä puolesta itsessäni, ja yritän hillitä sitä, mutta joskus on vain niin lopussa, ettei voimat riitä.
Ninni nukkuu yönsä ihan hyvin, mutta nyt liikkumisen opettelu ja hampaat ovat valvottaneet. Väsymys on siis ehkä pahimmillaan tällä hetkellä, ja sen seurauksena en jaksa/halua tehdä mitään ylimääräistä, käydä juuri missään enkä oikein jaksa edes ylläpitää parisuhdetta tällä hetkellä. Kun illalla saa lapset hetkeksi nukkumaan, haluaa vain hetken olla sohvalla ihan yksin ilman, että joku roikkuu jossain raajassa tai vaatii jotakin koko ajan. Valitettavasti tästä olotilasta suurimman seurauksen kantaa seksi- ja muutenkin parisuhde-elämä.
Arkeeni ammennan voimaa liikunnasta, teen pitkiä juoksulenkkejä ja käyn pari kertaa viikossa ryhmäliikuntatunneilla, jotta saisin olla hetken yksin ja "tarpeettomana".
Tiedän, että pikkulapsivaihe on ohimenevää, joten toivottavasti tämä blogi on myös. Juuri nyt ja tässä kuitenkin tarvitsen mahdollisuuden jäsentää ajatuksia.
Läheisimmät ystäväni ja omat vanhempani asuvat satojen kilometrien päässä, ja muutenkin ihmisten tapaaminen on tällä hetkellä kovan viitseliäisyyden ja aikatauluttamisen takana. Blogin yhtenä tarkoituksena onkin myös kertoa kuulumisia kauempana asuville tuttaville.
Uuden lapsen syntymän myötä esikoisen uhmaikä voimistui, ja välillä meidän päivät ovat täynnä melkoista taistelua. Olen myös huomannut itsestäni puolen, joka on väsymyksen ym. takia voimistunut viimeaikoina. Viivin uhmakohtaukset johtavat usein myös itselläni totaaliseen räjähdykseen, jonka seurauksena meillä huudetaan, paiskotaan ovia ja joskus myös tavaroita. En pidä tästä puolesta itsessäni, ja yritän hillitä sitä, mutta joskus on vain niin lopussa, ettei voimat riitä.
Ninni nukkuu yönsä ihan hyvin, mutta nyt liikkumisen opettelu ja hampaat ovat valvottaneet. Väsymys on siis ehkä pahimmillaan tällä hetkellä, ja sen seurauksena en jaksa/halua tehdä mitään ylimääräistä, käydä juuri missään enkä oikein jaksa edes ylläpitää parisuhdetta tällä hetkellä. Kun illalla saa lapset hetkeksi nukkumaan, haluaa vain hetken olla sohvalla ihan yksin ilman, että joku roikkuu jossain raajassa tai vaatii jotakin koko ajan. Valitettavasti tästä olotilasta suurimman seurauksen kantaa seksi- ja muutenkin parisuhde-elämä.
Arkeeni ammennan voimaa liikunnasta, teen pitkiä juoksulenkkejä ja käyn pari kertaa viikossa ryhmäliikuntatunneilla, jotta saisin olla hetken yksin ja "tarpeettomana".
Tiedän, että pikkulapsivaihe on ohimenevää, joten toivottavasti tämä blogi on myös. Juuri nyt ja tässä kuitenkin tarvitsen mahdollisuuden jäsentää ajatuksia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)